Kun lähdet pyörällä reissuun, et oikeasti tarvitse niin paljoa kuin luulet
30 - 03 - 2023 / käännös from deemeed
Moottoripyöräreissu alkaa aina samalla illuusiolla. Se hetki kun tallissa katsot pyörää ja ajattelet että nyt mennään vapaasti, kevyesti ja ilman turhaa kamaa.
Sitten tulee seuraava ajatus: teltta, makuupussi, vaatteet, työkalut, sadevaatteet, ruoka, kahvi, varapolttimot ja se “varmuuden vuoksi” -paketti mitä kukaan ei ikinä käytä mutta kukaan ei jätä poiskaan Ja yhtäkkiä se “kevyt reissu” ei olekaan enää niin kevyt.
Reissu ei kaadu tavaraan vaan sen määrään
Moottoripyöräily on outo laji siinä mielessä, että se on samaan aikaan vapaus ja täysin rajattu tila. Kaikki mitä otat mukaan, kulkee siinä pyörän päällä. Ja kaikki mitä unohdat, tuntuu jossain vaiheessa siltä että se oli juuri se tärkein juttu.
Yö ulkona ei ole luksusta vaan valinta
Moni joka lähtee pidemmälle reissulle päätyy aika nopeasti siihen samaan ajatukseen: hotelli ei ole pakollinen. Teltta, tienvarsi, leiripaikka tai “mihin nyt pysähdyttiin” -ratkaisu toimii yllättävän hyvin. Ja joo, se on vähän sitä vanhaa kunnon motoristiromantiikkaa, mutta samalla ihan käytännön säästöä.
Ei ole check-in aikoja, ei varauksia, ei ylimääräistä säätöä.
Vesi on se asia jonka kaikki aliarvioi
Yksinkertaisin virhe reissussa on se, että vettä ei ole mukana tarpeeksi. Ei sitä tunne heti kun ajaa, koska ilmavirta huijaa. Mutta kun pysähdyt, huomaat aika nopeasti että keskittyminen ja jaksaminen on suoraan kiinni siitä mitä olet juonut.
Siksi se “stop = juo vettä” -sääntö ei ole mikään vinkki, vaan aika suoraan sanottuna pakko jos haluaa pysyä järjissään.
Teltta ei ole enää mikään eräjorma-juttu
Teltta on vaan paketti, ei elämäntapa. Kahden hengen teltta toimii yksin yllättävän hyvin, koska sinne saa myös tavarat suojaan.
Yhden hengen teltta taas on sitä “kevyesti liikkeelle” -ajattelua, missä kaikki menee vähän minimillä. Ja sitten on pressu, joka on edelleen yksi aliarvostetuimmista ratkaisuista. Se toimii sateessa, toimii varjona ja toimii jopa hätäkatoksena pyörälle.
Valo ja yö ei aina sovi yhteen
Reissuissa käy usein niin, että olet perillä vasta kun on pimeää. Silloin huomaa aika nopeasti että taskulamppu tai otsavalo ei ole mikään lisävaruste vaan ihan perusväline.
Pyörän valot auttaa, mutta ei niillä leiriä perusteta.
Nukkuminen on joko mukavaa tai sitten ei
Makuualustat jakaa porukan kahteen leiriin. Ilmatäytteinen patja on mukava, mutta vaatii vähän säätöä ja tilaa. Karimatto on se joka ei tunnu miltään, mutta toimii aina. Ja sitten on ne väliratkaisut jotka elää jossain siinä välissä.
Loppujen lopuksi kaikki toimii, kunhan et luule että moottoripyöräreissulla nukutaan hotellitasolla.
Ruoka ja hygienia – se realistinen puoli
Huoltoasemien hotdogit pitää hengissä, mutta ei niillä pitkälle jaksa. Siksi moni päätyy siihen että jotain pientä omaa ruokaa kulkee mukana.
Ja hygienia… no, se on yleensä kompromissi. Pyyhkeet, käsidesit ja yksinkertaiset ratkaisut vie pidemmälle kuin mikään isompi toilettilaukku.
Pakkaaminen on se oikea taitolaji
Reissu ei kaadu siihen mitä otat mukaan, vaan siihen miten se on pakattu.
Märkä ja kuiva ei saa olla samassa kasassa. Ja se mikä on tärkeä, pitää olla aina samassa paikassa. Muuten sitä etsitään pimeässä, sateessa ja väsymyksessä ja se on aina juuri se viimeinen tasku mitä et tarkistanut.
Loppu on aika yksinkertainen
Moottoripyöräreissu ei ole täydellistä suunnittelua. Se on sitä että hyväksyt sen mitä et voi hallita ja pidät huolen siitä mitä voit. Ja mitä vähemmän ylimääräistä mukana on, sitä helpompi on jatkaa matkaa.
Jos joku sääntö pitäisi jättää käteen, se olisi tämä: älä tee matkasta vaikeampaa kuin se on.
Ja sitten vaan ajoon.